Kohti Moskovaa, ja sen läpi.

Ensimmäinen aamu Venäjällä alkoi kovin tyypilliseen tapaan, huoltoasemalta katkeaa sähköt juuri kun olen painelemassa vessaan. Oikealla kädellä varmistan Coastin LED-valaisimen olevan vyöllä, ja jatkan pilkkopimeään vessaan epäuskoisten kassatyöntekijöiden ohi.

Lähdimme jatkamaan matkaa. Pietarin visiitin olimme päättäneet jättää paluumatkalle, joten suunnaksi otettiin Pietarin ohitustie kohti Moskovaa. Ilman karttaa tai navigaattoria ajellessa ei meillä ollut mitään hajua mistä pitäisi käääntyä. Ajoimme motarilla yhden tai kaksi liittymää liian pitkälle, ja päädyimme Pietarin valtavalle esikaupunki alueelle. Tien poskessa paikallinen taksikuski hetken kinasteltuaan paikalle sattuneen random rouvan kanssa, neuvoi viittomakielellä oikean suunnan, jonka löysimmekin helposti. Pietarin Itämeren puolelta kiertävä ohitustie on kunnoltaan ja maisemiltaan ajamisen arvoinen. Ainoastaan tienviittojen puuttelisuus haittasi matkaa. Kylteissä luki kokoajan jotain muuta kuin Moskova. Levähdyspaikalla kysyimme rekkamieheltä viittomakielellä neuvoa, ja kuten tähän asti kaikki muutkin, hallitsi hänkin kielen sujuvasti, ja löysimme oikean liittymän josta käännyimme kohti Moskovaa. Pietarin eteläpuolella pysähdyimme esikaupunki alueelle markettiin täyttämään jääkaapin, sekä hankimme Venäläisen prepaid nettiliittymän. Liittymän osto oli helppoa; sanoi vain prepaid internet, ja passin näyttämisen jälkeen sai sim-kortin jolla sai nettiyhteyden. Yhteys oli Beelinen, joka on Venäjällä kattava operaattori. Kortille voi helposti ostaa lisää balanssia,  kauppakeskuksista ja kaduilta löytyvistä automaateista.

Moottoritie alkaa vähän Pietarin jälkeen, ja jatkuu lähes Moskovaan asti. Tie on uusi, osittain jopa keskeneräinen, mutta erittäin hyvä kuntoinen. Huoltoasemat matkalla ovat kuitenkin melko harvassa, ja ne ovat kontti-tyyppisiä jotka tarjoavat pelkästään polttoaineita. Muitakaan palveluita lähes 500km pitkän tien varrelta ei löydy. Tielle tultaessa otetaan tietulliautomaatista lippu, joka leimataan kun tieltä poistutaan. Hintaa meidän autolle koko tien ajamisesta kertyi muistaakseni noin 10 euroa.

Koko päivän jatkuneen puuduttavan osuuden jälkeen pysähdyimme paikalliseen LVI-kauppaan ostamaan puuttuvia liittimiä ja letkuja suihkuamme varten. Yllättävän hyvin Venäläinen LVI-insinööri puhui viittomakieltä, ja saimme tarpeemme hankittua vaivattomasti. Jatkoimme vielä hetken yöpaikkaa etsien. Edelliskesän tavoin suosimme huoltoasemia sekä rekkaparkkeja yöpymiseen. Yöpaikaksi löytyi M-grillillä varustettu huoltoasema. M-grill on ruokaketju, jonka toimipisteitä näimme Moskovan ympäristössä. Ruoka oli edullista, ja todella hyvää perinteistä ruokaa. Pöytään valikoitui gulassia, ja perunoita. Autoon kömpiessä ei unta tarvinnut kauaa odotella.

Rekkojen välissä hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Moskovassa halusimme käydä Punaisella torilla ottamassa selfien, koska ei kuulemma onnistu kovin helposti Moskovan läpiajo. Pietari-Moskova väliseltä moottoritieltä keskustaan saavuttaessa, ei tarvitse kertaakaan kääntyä, kun ollaan jo Punaisella torilla. Torin kupeessa koukkasimme itään, ja parin kilometrin päästä löysimme puiston laidalta, Metro Chistyye Prud-metroaseman vierestä parkkiruudun. Ei muuta kuin reppu selkään, ja Moskovaa ihmettelemään. Kävelimme viihtyisän näköistä ravintolakatua Punaiselle torille ja räpsäsimme todisteeksi muutaman valokuvan. Ja kyllä, onhan se mahtava ympäristö, ehkä jopa niitä must see paikkoja.

Pyhän Vasilin katedraali

Torin laidalla ihmiset osoittivat kovati kiinnostustaan Jaloa kohtaan, ja sitten tulikin jo ensimmäinen joka halusi pitää remmistä kiinni, ja poseerata Jalon kanssa kun hänen kaveri otti valokuvan. Takaisin autolle lähdimme kulkemaan kävelykatua pitkin. Kaikki tuijottivat Jaloa, ja huutelivat jotain Dalmatialaisesta. Monet halusivat tulla silittämään, mutta hieman ihmisistä vaivaantuneena Jalo ei tästä oikein välittänyt. Tuli vielä toinenkin heppu poseeraamaan Jalon kanssa. Olimme keskellä Moskovaa suurempi nähtävyys kuin Pyhän Vasilin Katedraali, joten päätimme poistua kävelykadulta, ja jatkaa autolle rauhallisempaa katua pitkin.

Jalo ei välitä poseeraamisesta

Moskovalaisessa puistossa

Maalainen suurkaupungissa

Illan hämärtyessä jatkoimme matkaa Moskovasta ulos, yöpaikkaa etsien. Tällä kertaa paikaksi valikoitui huoltoasema, jonka naapurissa oli Pompomchi (tai vastaava) pikaruokaketju. Ravintolan valikoimiin kuuluu perinteiset Venäläiset ruoat. Otimme takeawaynä borschkeittoa, pelmenejä ja munkkeja, kyllä kelpasi!



Pari päivää Venäjällä nyt takana päin. Näin alkumatkasta ajomatkat tuntuvat todella puuduttavilta kun ei ole vielä päässyt oikeaan rytmiin. Moskovaan pääsy kuitenkin antoi toiveita että tästäkin voi tulla ihan oikea lomaseikkailu. Ennen nukahtamista mietin tulevia kilometrejä ja päiviä; kaikkihan ovat käyneet Viipurissa ja Pietarissa. Osa on käynyt Moskovassa, jopa omalla autolla. Mutta Moskovan toiselta puolelta emme ole kuulleet tarinoita. Selvisimme nipinnapin lahjuksia kerjäävien miliisien, kalashnikovilla osoittelevien maantierosvojen, sekä ajokunnottomien teiden läpi, huonolaatuisella dieselillä ajaen. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Kolmas kerta toden sanoo

Kaksi kertaa meidät on jo käännytetty rajalta takaisin. Kattelussaaressa vietetyn vapaapäivän aikana meille selvisi että tarvitsemamme lupa on Tavaraliikenteen kahdenvälinen lupa. Puhelinkeskustelussa Trafin Ani Sohlbergin kanssa käy ilmi, että lupia ei ole aikaisemmin yksityishenkilöiltä kyselty, mutta jostain syystä Venäjän viranomaiset meiltä halusivat luvan kysyä.

Luvan hakuprosessi on helppo, ja me saimme luvat valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Onneksi isäni tarjoutui hakemaan paperit Trafin konttorista Helsingistä, ja toimitti ne meille Lappeenrantaan.

Uusien papereiden nostattamalla itsetunnolla ajoimme Nuijamaalle. Suomen puolelta taas nopeasti yli, ja Venäjän puolelle virkailijoiden vuoronvaihdon aikaan. Ensin pitkä jonotus tien varressa, josta passintarkastukseen odottamaan. Vielä pidempi aika kului vaakalle jonottaessa. Nelisen tuntia myöhemmin astelimme tulliin paperit nätisti kainalossa. Emme päässeet edes luukulle, kun virkailija tuli luoksemme ja pyysi mukaansa. Astelimme ulos, jossa näytimme auton paperit. Kahdenvälisen luvan nähtyään virkailija hämmästyi, ja soitti jonnekin. Hän ei selvästikään ymmärtänyt miksi meillä ko. lupa oli. Puhelusta kuulin sanat Finlande, Turist, Transport. Harashoo! Puhelu päättyi. Haimme toisen virkailijan. Kävimme penkomassa auton laatikoita, ja keskustelimme paluupäivästä. Ei muuta kuin täyttämään maahantulo papereita, kaikkia kaksin kappalein. Da! Meille toivotettiin hyvää matkaa!

Hieman epäuskoisina ajoimme kohti viimeistä tarkastuspistettä. Puomin luona ihmiset vilauttivat vain passiaan, ja jatkoivat matkaa. Me näytimme passejamme, ja tullivirkailija käski meidän ajaa sivuun! Rouva otti passimme, ja pyöri automme takana puhuen puhelimeen. Pitkän tovin kuluttua hän tuli luoksemme ja kysyi onko meillä koiraa. Kaksi, vastasin. Hän toisti sen puhelimeen, pyysi meiltä anteeksi, ja antoi passimme.

Olimme venäjällä. Menihän siihen aikaa, mutta meidän olisi kyllä pitänyt selvittää tarkemmin papereiden ja lupien tarve. Trafin mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun Venäjän viranomaiset lupia kyselevät yksityisiltä. Myös tullivirkailijan reaktio paperiin turistilla vaikutti siltä, että hänkään ei tiennyt että tämä pitäisi olla. Varmistakaa siis ennen matkaa yli 3,5t painoisella autolla, että teillä on tarvittavat luvat https://www.trafi.fi/tieliikenne/ammattiliikenne/kansainvaliset_kuljetusluvat

Mutta, täällä me olemme. Venäjällä. Vaikeuksien jälkeen kaikki näyttää vähän hienommalta. Matkamme voi nyt oikeasti alkaa. Otamme kaupasta vähän evästä, tankkiin 100 litraa, ja etsimme yöpaikan. Yöpaikaksi valikoituu huoltoaseman piha, jossa on rekkoja yötä. Eiköhän tämä tästä.

Valitettavasti taas joutui kirjoittamaan postauksen jossa ei ole ainuttakaan kuvaa. Ei vain ollut mahdollisuutta tullissa vietyn päivän aikan ottaa kuvia.

Koirien kanssa matkustaminen

Koirien kanssa Venäjälle, Georgiaan ja Azerbaizaniin.

Viime vuonna mukanamme kulki Arnold, meidän pieni valkoinen karvapallo. Edellisen loman haasteena koiran osalta oli pysyä kärryillä 18 eri maan tuonti- sekä vientiehdoista. Tänä vuonna ei tarvitse muistaa kovin monen maan ehtoja, mutta varman tiedon saanti on ollut melkoinen haaste jo itsessään. 

Tänä vuonna matkassamme on Arnoldin lisäksi meidän uusi perheenjäsen, dalmatiankoira Jalo.

Aloitin tuonti- sekä vientiehtojen selvittämisen perinteisesti googlettamalla. Tiedon löytäminen tyssäsi aika nopeasti. Eviran sivustoihin olen aikaisempina vuosina luottanut, mutta nyt tuntui, että mitä pidemmälle luin, sen sekavammaksi asiat muuttuivat päässäni. Lueskelun jälkeen alkoikin sähköpostisekamelska eri tahojen kanssa. Lähetystöt pyysivät olemaan yhteydessä viranomaisiin, Evira kertoi, että heillä on ristiriitaista tietoa rokotuksista ja rajaeläinlääkärit ohjasivat takaisin Eviran sivuille. Sain minä jonkilaisen kuvan kuitenkin muodostettua.  Luonnollisesti koirat tulee olla mikrosirutettuja sekä rokotettuja. Heiltä tulee myös löytyä EU-passi. Jalo on saanut passin muutama viikko sitten, ja molempien passeihin on uusittu tarvittavat rokotukset. Olen listannut alle tarvittavat rokotukset Venäjälle, Georgiaan ja Azerbaidzaniin mentäessä.

Venäjä

• Rabies eli raivotauti (rokote täytyy antaa 21 päivää ennen maahan saapumista, mutta se saa olla enintään 12kk vanha, mutta mikäli koiria ei ole rokotettu viimeiseen 6kk täytyy rokote antaa viimeistään 14päivää ennen(TIEDÄN, SEKAVAA!) )
• Penikkatauti
• Hepatiitti
• Virusenteriitti
• Parvo  ja adenovirusinfektio
• Leptospiroosi(tämä tarvitsee 2-4 viikon kuluessa vahvisterokotteen)

Venäjälle matkustaessa voit viedä maksimissaan kaksi koiraa ilman tuontilupaa. Olin yllättynyt siitä, kuinka tiukkaa Venäjällä on rokotusten suhteen. Noh, ei auta ihmettely, pojat ovat nyt saaneet listasta löytyvät rokotukset. Huomatkaa myös, että koirille tulee tehdä kunnan- tai kaupungin eläinlääkärin toimesta terveystarkastus max 5 päivää ennen Venäjälle lähtöä sekä vakuutus eläintautitilanteesta!

Georgia

• Raivotauti (tulee olla 30pv-12kk välisenä aikana rokotettu ennen maahantuloa)

Azerbaidzan

• Penikkatauti
• Raivotauti(mikäli rokotetaan ensimmäistä kertaa, tulee koira olla rokotettuna 21pv-12kk välisenä aikana ennen maahantuloa)
• Hepatiitti
• Leptospiroosi
• Parvovirus
• Parainfluenssa eli kennelyskävirus

Takaisin EU:n sisäpuolelle tultaessa täytyy huomioon ottaa se, että Azerbaidzan sekä Georgia kuuluvat korkean raivotautiriskin maihin, joten koirilla täytyy olla raivotautivasta-ainetestit tehtynä ja passiin merkattuna. Venäjä sen sijaan ei ole korkean raivotautiriskin maa. Vasta-ainetestin voi tehdä aikaisintaan 30 päivän kuluttua rokotuksesta. Testin vasta-ainepitoisuuden tulee olla vähintän 0,5ky/ml. Testiä ei voi suorittaa missä tahansa, vaan se tulee tehdä EU:n hyväksymässä laboratoriossa. Hyvä puoli tässä on, että mikäli rabies-rokote annetaan säännöllisesti koiralle, on merkintä passissa ikuinen. Ennen Suomeen paluuta koirat täytyy kiikuttaa Venäjän puolella eläinlääkäriin, ja heille tulee antaa ekinokokkilääkitys 1-5 vuorokautta ennen Suomen rajan ylitystä.

Toivottavasti en sekoittanut teidän päitänne pahasti! Täytyy myöntää, että vaikka olen lukenut kaikki mahdolliset sivustot ja kysellyt ympäriinsä, on olo hieman epävarma. Tuntuu, ettei keneltäkään saa varmaa vastausta. Jääkää kuulolle, päivitän matkan jälkeen, miten meidän kävi!

Iso kiitos vielä Tikkurilan Evidensian asiantuntevalle hoitohenkilökunnalle. Heiltä saimme paljon apuja tarvittavien rokotusten selvittämisessä.

Terkuin, Julieth

Matkareitti

Matkareittimme alkaa olemaan pikkuhiljaa selvillä, ja onhan matkan alkuunkin enään viikko. Kazakstanin karsiuduttua passi asioiden takia pois, jää meille pari extra päivää vietettäväksi jossain muualla. Edellisten reissujen tapaan tulee tälläkin matkalla melko reippaita ajopäiviä. Yksi päivä on meille melko maksimi olla paikallaan.

Matkasuunnitelma kirjoitettiin kohtuullisen tarkaksi, mutta tarkasti sitä emme aio noudattaa. Aikaa on käytettävissä kuitenkin vain neljä viikkoa, joten on hyvä suunnilleen tietää mihin asti on mahdollista ajaa. Suunnitelmaan saatiin täytettä vain kolmelle viikolle, joka sisältää neljä päivää paikallaan oloa. Eli viikon verran voimme törsätä mihin haluamme.

Lähtöpäiväksi on asetettu perjantai 3. elokuuta. Eli kauaa ei viitsi töiden päätyttyä kotona makoilla. Samana iltana on tarkoitus käydä Jalo-koiran edellisessä kodissa Haminassa, jonka lähistöllä yövymme. Seuraavana aamuna rajan yli.

Tältä matka näyttää paperilla:

3.8. Koti -  Virojoki                                                                      170km

4.8 Virojoki - Pietari, Venäjä                                                        211km

5.8 Pietari – Moskova, Venäjä                                                     709km

6.8 Moskova, Venäjä

7.8 Moskova, Venäjä – Voronež, Venäjä                                     517km

8.8 Voronež, Venäjä- Rostov-na-Donu, Venäjä                           564km

9.8 Rostov-na-Donu, Venäjä – Pjatigorsk, Venäjä                      505km

10.8 Pjatigorsk, Venäjä - Stepantsminda, Georgia                      241km

11.8 Stepantsminda, Georgia - Tbilisi, Georgia                          393km

12.8 Tbilisi, Georgia

13.8 Tbilisi, Georgia - Mingəçevir, Azerbaidžan                        295km

14.8 Mingəçevir, Azerbaidžan - Baku, Azerbaidžan                  319km

15.8 Bakun kuvernementti, Azerbaidžan

16.8 Bakun, Azerbaidžan - Derbent, Venäjä                               263km

17.8 Derbent, Venäjä - Astrakhan, Venäjä                                   650km

18.8 Astrakhan, Venäjä - Volgograd, Venäjä                               423km

19.8 Volgograd, Venäjä - Alekseyevka, Venäjä                           574km

20.8 Alekseyevka, Venäjä - Kazan, Tatarstan                              484km

21.8 Kazan, Tatarstan

22.8 Kazan, Tatarstan - Nižni Novgorod, Venäjä                        389km

23.8 Nižni Novgorod, Venäjä - Jaroslavl, Venäjä                        392km

24.8 JaroslavlVenäjä - Tšerepovets, Venäjä                                 256km

25.8 Tšerepovets, Venäjä - Pietari, Venäjä                                   539km

26.8 Pietari, Venäjä - Koti                                                            378km

                                                                    Yhteensä                  8272km

Muutama reippaampi ajopäivä tuonne näyttäisi osuvan. Näitä voidaan hyvin jakaa kahdelle päivälle, sekä ottaa sopivissa paikoissa huoltopäiviä. Noin viikon välein on tarvetta pestä pyykkiä (seuraavaan autoon olen pyykkikoneen jo suunnitellut :)) muuten ei ole tarvetta kuin tankata vettä, ruokaa ja dieseliä.

Venäjän puolella ainoat kohteen joihin on suunniteltuja pysähdyksiä, ovat suuremmat kaupungit, varsinki Kazan, jota itse odotan eniten. Georgiasta ja Azerbaizanista mielenkiintoisia kohteita on helpompi löytää. Jotenkin vaikealta tuntuu ylipäätään kaivaa tietoa Venäjän omatoimimatkailusta Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. Toivottavasti matkastamme saadaan tännekin jotain ehkä jopa muillekin hyödyllistä tallennettua, tulevia reissuja varten.

Jos tiedät käymisen arvoisia kohteita, tai upeita maisemia matkamme varrelta, kerro niistä meille!


PS. Matkaa suunnitellessa, ja siitä lähipiirin kanssa keskustellessa, olemme kohdanneet todella vahvoja, ja lähes poikkeuksetta negatiivisiä ennakkoasenteita. Netin keskustelupalsoiltakin on vaikea löytää negatiivisten kommenttien seasta oikeasti hyödyllisiä, ja ihmisten itsensä kohtaamia kokemuksia Venäjän matkailusta. Innolla jäämme odottamaan onko suuri naapurimme todella maineensa veroinen.

Muistetaan pitää mieli avoimena, mutta kuitenkin järki päässä maailmalla liikuttaessa!