Kolmas kerta toden sanoo

Kaksi kertaa meidät on jo käännytetty rajalta takaisin. Kattelussaaressa vietetyn vapaapäivän aikana meille selvisi että tarvitsemamme lupa on Tavaraliikenteen kahdenvälinen lupa. Puhelinkeskustelussa Trafin Ani Sohlbergin kanssa käy ilmi, että lupia ei ole aikaisemmin yksityishenkilöiltä kyselty, mutta jostain syystä Venäjän viranomaiset meiltä halusivat luvan kysyä.

Luvan hakuprosessi on helppo, ja me saimme luvat valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Onneksi isäni tarjoutui hakemaan paperit Trafin konttorista Helsingistä, ja toimitti ne meille Lappeenrantaan.

Uusien papereiden nostattamalla itsetunnolla ajoimme Nuijamaalle. Suomen puolelta taas nopeasti yli, ja Venäjän puolelle virkailijoiden vuoronvaihdon aikaan. Ensin pitkä jonotus tien varressa, josta passintarkastukseen odottamaan. Vielä pidempi aika kului vaakalle jonottaessa. Nelisen tuntia myöhemmin astelimme tulliin paperit nätisti kainalossa. Emme päässeet edes luukulle, kun virkailija tuli luoksemme ja pyysi mukaansa. Astelimme ulos, jossa näytimme auton paperit. Kahdenvälisen luvan nähtyään virkailija hämmästyi, ja soitti jonnekin. Hän ei selvästikään ymmärtänyt miksi meillä ko. lupa oli. Puhelusta kuulin sanat Finlande, Turist, Transport. Harashoo! Puhelu päättyi. Haimme toisen virkailijan. Kävimme penkomassa auton laatikoita, ja keskustelimme paluupäivästä. Ei muuta kuin täyttämään maahantulo papereita, kaikkia kaksin kappalein. Da! Meille toivotettiin hyvää matkaa!

Hieman epäuskoisina ajoimme kohti viimeistä tarkastuspistettä. Puomin luona ihmiset vilauttivat vain passiaan, ja jatkoivat matkaa. Me näytimme passejamme, ja tullivirkailija käski meidän ajaa sivuun! Rouva otti passimme, ja pyöri automme takana puhuen puhelimeen. Pitkän tovin kuluttua hän tuli luoksemme ja kysyi onko meillä koiraa. Kaksi, vastasin. Hän toisti sen puhelimeen, pyysi meiltä anteeksi, ja antoi passimme.

Olimme venäjällä. Menihän siihen aikaa, mutta meidän olisi kyllä pitänyt selvittää tarkemmin papereiden ja lupien tarve. Trafin mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun Venäjän viranomaiset lupia kyselevät yksityisiltä. Myös tullivirkailijan reaktio paperiin turistilla vaikutti siltä, että hänkään ei tiennyt että tämä pitäisi olla. Varmistakaa siis ennen matkaa yli 3,5t painoisella autolla, että teillä on tarvittavat luvat https://www.trafi.fi/tieliikenne/ammattiliikenne/kansainvaliset_kuljetusluvat

Mutta, täällä me olemme. Venäjällä. Vaikeuksien jälkeen kaikki näyttää vähän hienommalta. Matkamme voi nyt oikeasti alkaa. Otamme kaupasta vähän evästä, tankkiin 100 litraa, ja etsimme yöpaikan. Yöpaikaksi valikoituu huoltoaseman piha, jossa on rekkoja yötä. Eiköhän tämä tästä.

Valitettavasti taas joutui kirjoittamaan postauksen jossa ei ole ainuttakaan kuvaa. Ei vain ollut mahdollisuutta tullissa vietyn päivän aikan ottaa kuvia.