Ensimmäinen aamu Venäjällä alkoi kovin tyypilliseen tapaan, huoltoasemalta katkeaa sähköt juuri kun olen painelemassa vessaan. Oikealla kädellä varmistan Coastin LED-valaisimen olevan vyöllä, ja jatkan pilkkopimeään vessaan epäuskoisten kassatyöntekijöiden ohi.
Lähdimme jatkamaan matkaa. Pietarin visiitin olimme päättäneet jättää paluumatkalle, joten suunnaksi otettiin Pietarin ohitustie kohti Moskovaa. Ilman karttaa tai navigaattoria ajellessa ei meillä ollut mitään hajua mistä pitäisi käääntyä. Ajoimme motarilla yhden tai kaksi liittymää liian pitkälle, ja päädyimme Pietarin valtavalle esikaupunki alueelle. Tien poskessa paikallinen taksikuski hetken kinasteltuaan paikalle sattuneen random rouvan kanssa, neuvoi viittomakielellä oikean suunnan, jonka löysimmekin helposti. Pietarin Itämeren puolelta kiertävä ohitustie on kunnoltaan ja maisemiltaan ajamisen arvoinen. Ainoastaan tienviittojen puuttelisuus haittasi matkaa. Kylteissä luki kokoajan jotain muuta kuin Moskova. Levähdyspaikalla kysyimme rekkamieheltä viittomakielellä neuvoa, ja kuten tähän asti kaikki muutkin, hallitsi hänkin kielen sujuvasti, ja löysimme oikean liittymän josta käännyimme kohti Moskovaa. Pietarin eteläpuolella pysähdyimme esikaupunki alueelle markettiin täyttämään jääkaapin, sekä hankimme Venäläisen prepaid nettiliittymän. Liittymän osto oli helppoa; sanoi vain prepaid internet, ja passin näyttämisen jälkeen sai sim-kortin jolla sai nettiyhteyden. Yhteys oli Beelinen, joka on Venäjällä kattava operaattori. Kortille voi helposti ostaa lisää balanssia, kauppakeskuksista ja kaduilta löytyvistä automaateista.
Moottoritie alkaa vähän Pietarin jälkeen, ja jatkuu lähes Moskovaan asti. Tie on uusi, osittain jopa keskeneräinen, mutta erittäin hyvä kuntoinen. Huoltoasemat matkalla ovat kuitenkin melko harvassa, ja ne ovat kontti-tyyppisiä jotka tarjoavat pelkästään polttoaineita. Muitakaan palveluita lähes 500km pitkän tien varrelta ei löydy. Tielle tultaessa otetaan tietulliautomaatista lippu, joka leimataan kun tieltä poistutaan. Hintaa meidän autolle koko tien ajamisesta kertyi muistaakseni noin 10 euroa.
Koko päivän jatkuneen puuduttavan osuuden jälkeen pysähdyimme paikalliseen LVI-kauppaan ostamaan puuttuvia liittimiä ja letkuja suihkuamme varten. Yllättävän hyvin Venäläinen LVI-insinööri puhui viittomakieltä, ja saimme tarpeemme hankittua vaivattomasti. Jatkoimme vielä hetken yöpaikkaa etsien. Edelliskesän tavoin suosimme huoltoasemia sekä rekkaparkkeja yöpymiseen. Yöpaikaksi löytyi M-grillillä varustettu huoltoasema. M-grill on ruokaketju, jonka toimipisteitä näimme Moskovan ympäristössä. Ruoka oli edullista, ja todella hyvää perinteistä ruokaa. Pöytään valikoitui gulassia, ja perunoita. Autoon kömpiessä ei unta tarvinnut kauaa odotella.
Rekkojen välissä hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Moskovassa halusimme käydä Punaisella torilla ottamassa selfien, koska ei kuulemma onnistu kovin helposti Moskovan läpiajo. Pietari-Moskova väliseltä moottoritieltä keskustaan saavuttaessa, ei tarvitse kertaakaan kääntyä, kun ollaan jo Punaisella torilla. Torin kupeessa koukkasimme itään, ja parin kilometrin päästä löysimme puiston laidalta, Metro Chistyye Prud-metroaseman vierestä parkkiruudun. Ei muuta kuin reppu selkään, ja Moskovaa ihmettelemään. Kävelimme viihtyisän näköistä ravintolakatua Punaiselle torille ja räpsäsimme todisteeksi muutaman valokuvan. Ja kyllä, onhan se mahtava ympäristö, ehkä jopa niitä must see paikkoja.
 |
| Pyhän Vasilin katedraali |
Torin laidalla ihmiset osoittivat kovati kiinnostustaan Jaloa kohtaan, ja sitten tulikin jo ensimmäinen joka halusi pitää remmistä kiinni, ja poseerata Jalon kanssa kun hänen kaveri otti valokuvan. Takaisin autolle lähdimme kulkemaan kävelykatua pitkin. Kaikki tuijottivat Jaloa, ja huutelivat jotain Dalmatialaisesta. Monet halusivat tulla silittämään, mutta hieman ihmisistä vaivaantuneena Jalo ei tästä oikein välittänyt. Tuli vielä toinenkin heppu poseeraamaan Jalon kanssa. Olimme keskellä Moskovaa suurempi nähtävyys kuin Pyhän Vasilin Katedraali, joten päätimme poistua kävelykadulta, ja jatkaa autolle rauhallisempaa katua pitkin.
 |
| Jalo ei välitä poseeraamisesta |
 |
| Moskovalaisessa puistossa |
 |
| Maalainen suurkaupungissa |
Illan hämärtyessä jatkoimme matkaa Moskovasta ulos, yöpaikkaa etsien. Tällä kertaa paikaksi valikoitui huoltoasema, jonka naapurissa oli Pompomchi (tai vastaava) pikaruokaketju. Ravintolan valikoimiin kuuluu perinteiset Venäläiset ruoat. Otimme takeawaynä borschkeittoa, pelmenejä ja munkkeja, kyllä kelpasi!
Pari päivää Venäjällä nyt takana päin. Näin alkumatkasta ajomatkat tuntuvat todella puuduttavilta kun ei ole vielä päässyt oikeaan rytmiin. Moskovaan pääsy kuitenkin antoi toiveita että tästäkin voi tulla ihan oikea lomaseikkailu. Ennen nukahtamista mietin tulevia kilometrejä ja päiviä; kaikkihan ovat käyneet Viipurissa ja Pietarissa. Osa on käynyt Moskovassa, jopa omalla autolla. Mutta Moskovan toiselta puolelta emme ole kuulleet tarinoita. Selvisimme nipinnapin lahjuksia kerjäävien miliisien, kalashnikovilla osoittelevien maantierosvojen, sekä ajokunnottomien teiden läpi, huonolaatuisella dieselillä ajaen. Saa nähdä mitä tuleman pitää.
