MAN saatiin viimein katsatettua. Olimme varanneet laivaliput Helsinki - Tallinna jo ennen hyväksytty-leiman saamista katsastuksesta. Auton pikainen pakkaus (meillä ei ollut mitään hajua mitä tarvitsisimme) ja kavereiden moikkaamisen jälkeen ajoimme satamaan. Ennen tätä hetkeä olimme testanneet autoa yhden maastoajopäivän verran, sekä maantiesiirtymää noin sadan kilometrin verran. "Lähdetään kokeilemaan mihin päästään", tuumasimme, ja ajoimme laivaan. Jouduimme jättämään koiramme Arnoldin autokannelle auton hyttiin, ja itse painelimme laivan keularavintolaan. Ruokailu sujui hiljaisissa merkeissä, ja laivan kannella katsellessamme taakse jäävää Helsinkiä, alkoi askarruttamaan, että mihin taas joudummekaan. Kunnollista matkasuunnitelmaa ei ollut, emme olleet yöpyneet autossa, vanhan auton toimintavarmuus mietitytti, ja niin edelleen. Itse olen nuoruuteni kesät matkustanut vanhempieni kanssa ympäri eurooppaa matkailuautolla, joten täysin uudesta harrastuksesta ei sentään ole kyse.
 |
| Helsinki pilkottaa horisontissa. |
Saavuttuamme Tallinnaan, päätimme ajaa kaupungin ulkopuolelle, ja etsiä rauhallisen rekkaparkin jossa yövymme. Karttaa meillä ei ollut, emmekä halunneet GPSää käyttää. Seurasimme siis Puolalaista rekkaa, nehän varmaan ajaa kohti etelää, jonne mekin ilmeisesti menemme. Muutaman kymmenen kilometriä kaupungin ulkopuolella pysähdyimme huoltoaseman pihaan, muiden rekkojen väliin. Pienen kävelyretken jälkeen sateen ropistessa kattoon, nukahdimme välittömästi. Matkamme oli alkanut.
 |
| Ensimmäinen yö. Jossain Tallinan eteläpuolella. |
 |
| Lounastauko tietyömaalla Etelä-Virossa. |
Seuraava aamu oli myöhäinen, kuten kaikki muutkin aamut seuraavat kolme viikkoa. Muut rekat olivat häippässeet jo aamuvarhaisella, ja saimmekin kaikessa rauhassa tarkastaa auton ja jatkaa matkaa. Viron, Latvian ja Liettuan maaseutua tai kaupunkeja emme halunneet alkaa sen kummemmin tutkimaan, vaan teimme matkaa reippaalla vauhdilla. Ajoimme Latviaan. Ennen Riikaa pysähdyimme uimaan Riianlahdelle. Ensimmäiset sykähdyttävät kaupunkiajot koettiin Riikassa. Isohkolla autolla ensimmäistä kertaa kaupungissa Baltian maille tyypillisellä ajotyylillä varustautuneiden paikallisten kanssa, en tykännyt. Riikasta jatkettiin Liettuaan, jossa pyörimme muutaman tunnin Kaunasissa.
 |
| Riianlahden hiekkarannat. |
 |
| Arnold kävi testaamassa veden lämpötilan. |
Liikennekulttuurin kokoajan villiintyessä saavuimme Puolaan, jossa tarkastimme Varsovan. Aikataulu puski päälle, olinhan luvannut Juliethille vieväni hänet Mustanmeren rannalle uimaan. Puolasta ukrainaan, pienen kaistasekoilun ja peruuttelemisten jälkeen TIR-jonoon. Virkaintoinen tullimies halusi nähdä ajokorttini, en löytänyt sitä. Alkoi tiukka keskustelu aseistetun rajavirkailijan kanssa. Kiireessä olimme ottaneet väärän rekisteriotteen mukaan. Otteessa oli edellisen omistajan nimi... Puolin ja toisin tivasimme, ja välillä äänentasokin nousi. Kun meiltä vaadittiin rahaa sakkoon, totesimme olevamme rahattomia. Sakon maksaminen käteisellä nopeuttaa matkamme jatkumista, totesi ärtynyt virkailija. Meillä on aikaa, vastasin, ja otimme aurinkotuolit pihalle autosta. Loppuratkaisuna oli, että tullimies pysäytti Ukrainalaisen pariskunnan, ja käski miehen ajaa meidän auto Ukrainan puolelle. Julieth meni rajan yli pariskunnan rouvan kanssa. Todella ystävällinen ja avulias pariskunta opasti meidät mielenkiintoisen tullausjärjestelmän läpi, ja pääsimme Ukrainan rajalle odottamaan. Pariskunta kutsui meidät kotiinsa Kiovaan vierailulle, ja he antoivat hyviä vinkkejä tulevia kommelluksia varten. Ukrainan tulli oli kovin neuvosto-henkinen. Juoksimme luukulta toiselle, saimme erivärisiä lappuja, ja odottelimme seuraavalle luukulle pääsemistä. Viimeisellä luukulla virkailija ei hyväksynyt Trafin sivuilla olevaa auton rekisteriotetta, vaan vaati saada paperisen. Paikalle kutsuttiin nuorehko upseeri. Upseeri pyysi meidät mukaansa, ja seurasimme häntä betoniseen rakennukseen, jossa vanhempi rouva tulosti Trafin sivuilta meille rekisteriotteeen. Paperin tulostaminen olisi maksanut, mutta kun meillä ei ollut käteistä, maksoi upseeri omasta pussista rekisteriotteeemme, ja toivotti tervetulleeksi Ukrainaan.
Suuntasimme kohti Lviviä. Ensimmäisessä yöpaikassa piti koira ulkoiluttaa tien toiselle puolella, huoltoasemalla olevien kulkukoira laumojen vuoksi. Seuraavana päivänä shoppailimme tuliaisia hetken paikallisessa kauppakeskuksessa, ja etsimme hotellin josta vuokrasimme suihkun. Länsimaalaistuneen Lvivin jälkeen tienviitat muuttuivat kyrilisillä-aakkosilla kirjoitetuiksi, ja Baltiasta ostamamme halpa tiekartta ei enään kyennyt opastamaan meitä. Eksyimme useaan otteeseen, seikkailimme välillä lähes kävelyvauhtia edeten pitkin 1800-lukua muistuttavaa maaseutua. Aina kun pysähdyimme kysymään tietä, saimme kielimuurista huolimatta paljon apuja ystävälisiltä ihmisiltä. Lähtipä kerran yksi papparainen polkupyörällä näyttäämään oikean risteyksen.
Yövyimme Ivano Frankivskin laitamille vartioidussa rekkaparkissa.
 |
| Kauppakeskus Ukrainassa. MAN oli aina helppo löytää parkkipaikoilta. |
Romania, upeaa maaseutua, jossa yleisimpänä kulkuneuvona toimi hevoskärryt. Viimein Mustallamerellä. Jäämme pariksi päiväksi Constantaan leirintäalueelle. Lepäämme, uimme ja huollamme kalustoa. Jatkamme matkaa kohti Bulgariaa. Mangalia, Varna, Sunny beach, Burgas. Upeat maisemat, mutta täysin turistikeskuksia kaikki. Käännymme Burgasissa kohti Sofiaa. Bulgarian läpiajo menee rutiinilla. Aurinko paahtaa, ja matka taittuu hitaasti mutta varmasti. Sofiassa seikkailemme kaupungilla, tänne voisi tulla toistekin. Sofiasta emme löytäneet ulos ilman GPSään turvatumista.
 |
| Leirintäalueen ranta Constantassa. |
Matka jatkuu. Makedonia, maa josta emme tiennet mitään ennen matkaa. Upeat maisemat, ystävälliset ihmiset, paahtava aurinko. Matkaa kertynyt jo vajaa 4000 kilometriä. Teknisesti auto on toiminut loistavasti. Ainoastaan muutaman kerran olen joutunut putsaamaan polttoainelinjaston epäpuhtauksien vuoksi. Ajelimme läpi vuoristoisen Makedonian, ja saavuimme iltahämärissä Albanian rajalle. Rajaylitys sujui helposti, ja seuraavalla huoltoasemalla kysyimme ajo-ohjeita päihtyneeltä huoltoasemayrittäjältä. Kielimuurista huolimatta kävimme mukavan juttutuokin, ja totesimme että Píndos-vuoriston ylittäminen kestää autollamme noin 6 tuntia. Ennakkoluulojemme (eihän niitä saisi olla) perusteella teimme päätöksen, että emme jää vuoristoon yöksi, vaan jatkamme läpi yön kohti Adrian merta. Tie vuoriston läpi oli kapea, ja paikoin tulvavesien tuhoama. Kaiteita ei ollut. Tietä reunusti useat kymmenet, ehkä sadat menehtyneiden autoilijoiden muistomerkit. Onneksi oli pimeää, ja emme nähneet alas rotkoon. Jossain vaiheessa meidät ohitti usea autokunta, joista miehet roikkuivat ikkunoista ulkona, ja heiluttivat sinisiä ja punaisia lippuja. Eräässä pienessä kylässä tie oli tukittu autoilla. Joka puolella miehet, ja vain miehet, huutelivat ja heiluivat lippujen kanssa. Lähestyessämme umpikujaa, autot onneksi siirtyivät pois edestä, ja saimme jatkaa matkaa turvallisin(?) mielin. Painoimme ovet lukkoon. Varhain aamulla saavuimme kaupunkiin nimeltä Shkodër. Täällä, kuten monessa muussakin paikassa huoltoaseman työntekijä nukkuu asemalla. Herätimme työntekijän vain kysyäksemme saammeko yöpyä pihalla. Saimme.
 |
| Selfie Montenegrossa. |
 |
| Polttoainelinjan putsausta. Likainen polttoaine aiheutti muutamia auton hyytymisiä. |
Aamu valkeni paahtavana, ja edellisen yön jännitys oli poistunut. Kiertelimme pitkin kaupunkia, ja muiden tapaan aiheutimme kaaosta liikenteessä harhailemalla ja tekemällä u-käännöksiä. Ystävällisten ihmisten avulla pääsimme ulos kaupungista, ja käännyimme kohti pohjoista.
 |
| Huoltoasema yöpymisen jälkeinen aamu Shkodërissa. |
 |
| Arnold vilvoittelee Albaniassa. |
Kroatia, Dubrovnik. Pidämme huoltopäivän mukavalla leirintäalueella. Jatkamme matkaa, aikataulu painaa päälle. Bosnia ja Hertsegovina. Taas Kroatia. Paahtavan kuuma. Unohdamme tankata, moottoritiellä loppuu polttoaine. Varakanisterien turvin pääsemme jatkamaan. Slovenian läpi, Italian upeassa Triestessä uimapaussi ja ruokaa. Matkaamme kohti Alppeja. Manner-Eurooppa ajateltiin vain pakollisena läpiajona. Itävallasta ostetaan kallis tietullilaite, ja matkaamme läpi Alppien. Saksan puuduttavat moottoritiet, ja loputtomat rekkajonot. Kaikki rekkaparkit aivan tupaten täynnä. Münchenissä pidämme vapaata. Seikkailemme polkupyörillä ympäri kaupunkia, kunnes eksymme, ja Juliethin pyörästä puhkeaa rengas. Talutamme pitkän matkan takaisin autolle. Saksassa on muuten aivan käsittämätön polkupyöräkulttuuri, tai sitten minä en vain tunne sääntöjä. Sain useat Schaisse-huudot matkalla.
 |
| Huoltopäivä Dubrovnikissa. |
 |
| Trieste, Italia. |
 |
| Itävalta. Sinertävä alppijoki. |
Pohjois-Saksan rajakaupungissa käymme shoppailemassa, ja jatkamme Tanskaan. Kiertelemme hiekkarantoja pitkin, ja yövymme todella kovassa myrskyssä satama-alueella. Teemme pientä auton huoltoa ennen Kööpenhaminaa, ostamme todella kalliin (lähes 120€) maksavan siltaluvan, ja jatkamme Ruotsin puolelle. Siskoni perheinee asuu Malmössä. Kiertelemme kauppakeskuksessa, ja nautimme siskoni miehen tekemän mahtavan illallisen. Ruotsin läpiajo sujuu rutiinilla. Tilasimme laivaliput Tukholma - Turku, ja nautimme polkagrisiä. Tukholman laitamilta viimeiset tuliaiset, ja laivalla yli Suomen puolelle.
Turusta jatkamme vielä pikkuteitä pitkin Savonlinnaan, jossa äitini on kotipaikallaan lomailemassa. Parin päivän lepo tutussa ja turvallisessa ympäristössä tekee hyvää. Oli aikaa ynnäillä matkan tapahtumia, ja aloittaa seuraavan matkan suunnittelu.
Matkan saldona oli kolme viikkoa, 18 maata, 10 000 kilometriä ja lukuisia u-käännöksiä. Kaiken kaikkiaan mahtava koeajo MANnille. Nyt tiedämme paremmin mitä autolta vaadimme. Jos jotain voisi tehdä toisin, olisimme varanneet matkaan aikaa pari kuukautta.
 |
| Kartan reittiin tuli lisänä lähes 2000 kilometriä hyörimistä ja pyörimistä eri kaupungeissa. |
